Aiheen ‘tietoturva’ sisältävät artikkelit

”ICT 2010 / Internet Expo -messut olivat yleisömenestys” uutisoi Tietoviikko eilen verkkosivuillaan.  Näinköhän?

Vierailin messuilla kumpanakin tapahtumapäivänä 13.-14.4.2010, ja myönnettäköön, että väkeä oli paikalla kiitettävästi.  Tapahtuman mediaseksikkäät teemat aina sosiaalisesta mediasta pilvipalveluihin olivat olivat vetäneet kansan messukeskukseen. Siitäkin huolimatta että aiheena ne alkavat olla jo läpikoluttuja. Facebookia,  hakukonemarkkinointia, Cloudia ja virtualisointia on käsitelty kuluneen vuoden aikana lähestulkoon kaikissa mahdollisissa medioissa, seminaareissa ja tapahtumissa, joten on vaikea löytää niistä enää mitään uutta ja jännittävää. Eikä sellaista messuilla löytynytkään.

ICT-alan ammatilaisille messuilla ei mielestäni ollut paljoa uutta tarjottavaa, mutta suurelle yleisölle tapahtuma toimi toki mukavana tapana paeta työpöydän äärestä ihmisten pariin. Harmi vain että suuri osa seminaarivieraista, etenkin Internet Expo –tapahtumssa, joutuivat seuraamaan luentoja ja paneelikeskusteluja seisaaltaan tai lattialta käsin, koska istumapaikkoja oli varattu vain muutamalle kymmenelle. Ehkäpä tässä on kehityksen paikka seuraavia messuja ajatellen.

Tietoturvan, erityisesti identiteetin ja pääsynhallinnan osalta näkyvyys messuilla oli pieni.  Kaikki tärkeimmät IAM-asiantuntijatalot Accenturesta Secproofiin ja Fujitsusta Nixuun loistivat poissaolollaan.  Kyllä, myös Trusteq. Lieneekö syynä ollut juuri tapahtuman yleisluontoisuus, sillä ottaen huomioon viimeaikaiset tietoturvamurrot esim.  Suomi24 –palveluun, olisi aihe ollut enemmän kuin ajankohtainen. Toisaalta toimivan identiteetin ja pääsynhallinnan sekä Web –tietoturvan pohtiminen ei kuulu kuluttajan tai työntekijän harteille, vaan yritysjohdon, ennen kaikkea HR:n ja tietohallinnon vastuulle. Ja tätä porukkaa varten on olemassa ihan omat messut.

Listätietoa IAM-alan tapahtumista löydät mm. Tapahtumat –sivuiltamme.

Miten kilpailija on saanut selville liikesalaisuuden? Miksi näin oikein on tapahtunut? Olisiko tämä voitu estää? Miten tieto on joutunut kilpailijan haltuun?

Edellä on muutamia kysymyksiä, jotka varmasti tulevat mieleen kun käy ilmi, että jotain tärkeää tai vähemmän tärkeää, mutta luottamuksellista tietoa on joutunut vieraisiin käsiin. Ulkopuolelta tulevia uhkia on helppo torjua. Palomuurit, virustorjunta, erilaiset verkkoliikennettä analysoivat ohjelmistot ja laitteet auttavat pitkälle torjumaan ulkopäinä tulevia uhkia. Lisäksi ulkopuolelle näkyvät palvelimet on helppo rajata ja valvoa mitä tietoa niissä on. Ovella seisova vartija, kulunvalvonta ja kamerat suojaavat ulkoa tulevilta fyysisiltä uhilta. Edellä mainitut asiat ovat osa tietoturvaa. Usein kuitenkin unohdetaan jotain oleellista; ohjelmistoihin ja laitteisiin on helppo investoida lisää ja luoda sitä kautta turvallisuuden tuntua, mutta monesti teknologian ja termien sekaan unohdetaan tietoturvan tärkein osa.

Päivittäin saamme lukea, kuinka miljoonia luottokorttien numeroita on varastettu, tai miten on saatu haltuun tietoja salaisista ohjuksista. Yrityksen työntekijä on tärkein tietoturvan osa ja samalla sen heikoin lenkki. Miksi kilpailijan kannattaisia yrittää edes murtautua kaliiden palomuurien läpi, jos tieto on saatavilla helpomminkin. Yksinkertaisimmillaan puhelinsoitto sopivalle henkilölle riittää, hyvällä tuurilla keskus ohjaa suoraan oikealle henkilölle ja tiedon voi saada kysymällä tai henkilön nimi on löytynyt yrityksen internet sivuilta. Käyttäjäntunnistuksen parissa työskennellessäni myös minulle on lähetetty ongelmatilateissa sähköpostilla käyttäjätunnuksia ja salasanoja yhdellä sähköpostilla jopa minun niitä pyytämättä. Enkä siis ole ollut kyseisten henkilöiden kanssa missään tekemisissä aikaisemmin. Ulkopuolinenkin voi tärkempia tietoja voi hankkia kysymällä käyttäjän salasanan tai vaikka huijaamalla henkilö lähettämään tiedot. Pienemmissäkään yrityksissä kaikki työntekijät eivät tunne toisiaan. Salasanojen huijaaminen onnistuu todistettavasti jopa tietoturvan ammattilaisilta kongressin aikana johon he osallistuivat suklaapatukkaa vasten. He ovat henkilöitä jotka ovat valveentuneita ja joiden pitäisi tuntea nämä asiat. Normaalilta käyttäjältä tämä siis todennäköisesti onnistuu vielä helpommin. Normaali käyttäjä voi myös vahingossa lähettää tietoja ulkopuolelle tai väärille henkilöille. Tai epähuomiossa julkaista jotain tietoa jossain. Mahdollisesti hän voi säilyttää tietoa kotikoneellaan ja tietämättömyyttään myydä sen kaikkine luottamuksellisine tietoineen eteenpäin. Myös IT-henkilöstö voi epähuomiossa jättää kovalevyjä tyhjentämättä koneista, jotka ovat menossa kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Tämä ei koske ainoastaan isoja yrityksiä vaan myös pienempiä. Isolle yritykselle yhden dokumentin hukkaaminen ei välttämättä ole kohtalokasta, mutta pienelle patentoitavan keksinnön piirustusten joutuminen kilpailijalle voi muodostua kohtalokkaaksi koko yrityksen tulevaisuutta ajatellen.

Tilannetta voidaan parantaa hankkimalla ohjelmistoja, jotka esimerkiksi estävät dokumenttien siirtämisen palvelimelta muistikortille tai liittämästä sitä sähköpostiin. Nämä eivät kuitenkaan itsessään ratkaise ongelmaa. Dokumentin tuottajan on osattava määritellä riittävä suojaustaso dokumentin sisältämän tiedon perusteella. Hänen on osattava käyttää ohjelmistoa oikeen ja käyttäjien oikeudet on oltava määriteltynä. Tällaiset ohjelmat on tarkoitettu ennemmin suojaamaan vahingoilta ja käyttäjän virheiltä, kuin estämään pahantahtoisen käyttäjän toimia (toki ne hankaloittavat sitä). SIEM -teknologialla voidaan tunnistaa hyökkäyksiä ja tietovuotoja. Jopa estää niitä, jos järjestelmä huomaa ongelman ajoissa ainakin uhkan tullessa ulkoa päin. Dokumentin sisällän voi esimerkiksi edelleen lukea puhelimessa toiselle, sitä ei voi estää toistaiseksi millään ohjelmalla. Tai jos loppukäyttäjä haluaa julkistaa sen kaikille Facebook:ssa, sen estäminen on hankalaa.

Tietoturva alkaa siis käyttäjästä ja käyttäjän toimia ohjaa yrityksen tietoturvapolitiikka. Ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan ja tietovuotojen havaitsemista vasten paras apu tulee tekniikasta.

Viime vuosina tietomurrot ovat yleistyneet räjähdysmäisesti. Tänään uutisoitiin, että jopa 100000 suomalaisen korttitiedot ovat vuotaneet ulkomaille helsinkiläisen liikkeen maksujärjestelmään suoritetun hyökkäyksen yhteydessä. Kävi ilmi, että magneettijuovallisten maksukorttien tiedot lähetettiin salaamattomina maksuliikennettä hoitaneelle palvelimelle.

Miten tämä sitten olisi voitu estää? Valitettava tosiasia on, että harvoin tietoturvallisuuden puutteisiin reagoidaan ennen kuin on liian myöhäistä. Jos tietoturvamielessä heikkoon järjestelmään olisi suoritettu puolueeton auditointi, näin ei olisi päässyt tapahtumaan.

Miten sitten kriittiset järjestelmät tulisi suojata uhkia vastaan? Ratkaisuja on useita, niin myös niistä syntyviä tapahtumia eli lokeja. Jokainen järjestelmä tuottaa lokeja omalla tavalla ja kielellään. Kymmenien järjestelmien valvominen on erittäin aikaa vievää ja hankalaa.

Security Information and Event Management (SIEM) mahdollistaa alustariippumattoman tavan kerätä eri järjestelmistä tapahtumat sekä yhdistää ne yhden järjestelmän alle, jolla saadaan valvottua kaikkia verkon komponentteja reaaliaikaisesti sekä vaivattomasti. Epäilyttävistä toiminnoista verkossa järjestelmä voidaan asettaa lähettämään hälytyksen ylläpidolle, jolloin vahinko ei vielä välttämättä ole päässyt tapahtumaan.

Selvennettäköön, että SIEM ei ole tuote, SIEM on ratkaisu. Markkinoilla on olemassa hyviä työkaluja SIEM:n käyttöönottoon, mutta ilman sopivaa tarvetta ja sitoutumista prosessiin SIEM:in ominaisuudet jäävät auttamattomasti hyödyntämättä.  Ainoastaan hyvin suunniteltuna SIEM toimii organisaation tietoturvaprosessia tukevana ratkaisuna.

Syvennytään SIEM:n maailmaan myöhemmissä blogikirjoituksissa.

Helsingin messukeskuksen kongressisiipi täyttyi jälleen kerran Suomen tietoturvakermasta, kun alan toimijat aina F-Securesta Microsoftiin kokoontuivat jakamaan tietouttaan vuosittaisessa Tietoturvatapahtumassa, torstaina 11.2.2010.

Tapahtuma järjestettiin osana valtakunnallista tietoturvaviikkoa jonka takana on mm. viestintävirasto Ficora. Siinä missä tietoturvaviikko keskittyy enemmänkin kansalaisten ja pk-yritysten ohjeistamiseen turvallisesta netin käytöstä, pureutui Tietoturvatapahtuma yritysten ja organisaatioiden tietoturvastrategioihin.
Ja niistähän riitti puhuttavaa. Kun lasketaan yhteen kaikki 28 ohjelmapuheenvuoroa, vieraiden ja asiantuntijoiden väliset henkilökohtaiset tapaamiset sekä keskustelut tietoturvaständeillä, vaihdettiin tietoturvasta ajatuksia päivän aikana valtava määrä. Haasteena onkin saada nuo ajatukset käytäntöön.

Amazon Kindle –lukulaite, jota aiemmassa blogikirjoituksessamme ”mainostimme” osoittautui tapahtuman, tai ainakin Trusteqin ständin, vetonaulaksi. Samoin Federoijan pikaopas, jota jaoimme tapahtumavieraille. Federointi on aiheena ajankohtainen monessa organisaatiossa, ja tämä näkyi suoraan myös oppaan menekissä.
Jatkoa oppaalle seuraa myöhemmin keväällä, IAM-kirjan muodossa, joten jos aihe kiinnostaa, kannatta pitää silmät auki. Tulevassa opuksessa on tarkoitus syventyä identiteetin ja pääsynhallinnan maailmaan niin teknisestä kuin business –näkökulmasta. Kirja tulee tilattavaksi nettisivuillemme, ja ilmoittelemme siitä tarkemmin blogissamme.

Tutustu Lead Architectimme Juha Kervisen pitämään puheenvuoroon tästä.