Kategorian ‘Blogi’ artikkelit

Ajattelin kirjoitella kesähelteitä odotellessa muutaman artikkelin rooleista keskisuuren tai suuren yrityksen tai muun kookkaan organisaation tiedonhallinnallisena haasteena. Tämä siksi, että roolitiedon ottaminen haltuun näyttää olevan toisaalta vaikeaa, mutta myös toisaalta asia, jota ei ole totuttu lähestymään tiedonhallintaongelmana. Teoriani on, että se on vaikeaa juuri siksi, että lähestymistapa ongelman ratkaisuun on väärä.

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käyn läpi sitä, mitä roolitieto on ja mihin sitä käytetään, sekä miksi sen haltuunottoon lähdetään usein väärästä päästä, eli softatuotteen ostamisesta.

Käytännönläheisen tekijäfirman, kuten Trusteqin, kannalta asia on erittäin mielenkiintoinen, mutta minusta perusymmärryksen haltuunotto on suositeltavaa kaikille tietoturvasta kiinnostuneille, sillä kuten kaikki tiedämme, on olemassa oikeaa tietoturvaa ja sitten valitettavasti paljon valohoitoa, jolla ei välttämättä ole tietoturvan kanssa mitään tekemistä.

Niinikään minusta on hieman epämiellyttävä ajatus, että toistaiseksi yksikään roolienhallintaan käytettävän ohjelmistotuotteen edustaja ole juurikaan ymmärtänyt mistä olen heille puhunut kun avaan keskustelua roolitiedonhallinnasta. Tässä asiassa ostajan on helppo olla myyjää fiksumpi ja näin saada itselleen onnistunut hanke.

Tiedonhallintamielessä asia on minusta päivänselvä. Roolitietoa tarvitaan kaikissa organisaation osissa ja kaikkien organisaation osien olisi hyvä ymmärtää roolitieto samalla tavalla, oli sitten kyse ihmisistä tai tietojärjestelmästä. Mitä sitten tämä roolitieto on? No, kaikissa organisaatioissa esitetään jatkuvasti seuraavia kysymyksiä osana yrityksen jokapäivästä toimintaa:

• Kuka on kenenkin esimies?
• Mikä osasto on vastuussa mistäkin?
• Mikä on työntekijän A toimenkuva?
• Mihin järjestelmiin pitäisi A:n päästä toimenkuvansa puolesta?

Roolitieto siis toimii tienviittana, kun organisaatiossa jaetaan vastuita ja velvollisuuksia. Ja näiden vastuiden ja velvollisuuksien toisaalta pitäisi kohtuullisen tarkasti heijastella pääsyä tietojärjestelmiin, jotta voidaan puhua hallitusta ja turvallisesta järjestelmästä. Roolitieto kuvaa siis osaltaan sitä loogista rakennetta, mitä organisaatio on ja mitä sen sisällä tulisi tapahtua vastuumielessä kun jotain työtä tehdään.

Eli meillä on tietoa, joka toisaalta pitäisi ymmärtää samalla tavalla joka puolella organisaatiota ja joka toisaalta pistäisi olla jotenkin hallittu siten, että sekä liiketoiminta että IT-järjestelmät voisivat toimia yhteen tehokkaalla tavalla. Mitä tämä tieto siis tiedonhallinnallisesti on?  Tämä on se kysymys mihin roolienhallintasovellusten valmistajat minusta eivät ymmärrä vastata oikein. Aivan oikein, kysymys on organisaation master datasta. Keskimäärin kuitenkaan role management-hanke ei ole lähelläkään master data management-hanketta lähestymistavan, resursoinnin tai käytettyjen menetelmien kannalta katsottuna.

Olen myös synkkänä päivänä miettinyt, että voiko tämän melko itsestäänselvän havainnon sivuuttaminen olla tarkoitusellista? Jokainen master data- tai data management hankkeita läpikäynyt tietää, että kyseessä ei ole helppo homma. Ensimmäinen tapa mokata ko. hanke on ostaa softatuote, jonka sitten toivotaan ratkaisevan ongelman. Roolien hallinta, kuten data management yleensäkin, on lopulta hyvin prosessi- ja ajatusintensiivistä puuhaa johon toki tarvitaan työkaluja, mutta itse ongelma ei työkaluilla ratkea.

Jos ajatellaan vaikkapa tietoa joka on yleisesti hyväksytty master dataksi, huomataan miksi näin on. Valitaan esimerkiksi tuotedata, eli mitä tuotteita yritys myy ja mitä tietoa näihin liittyy (versioriippuvuudet, dokumentaatio, hinta, vastuullinen osasto jne). Uskooko joku, että on olemassa ohjelmistotuote, joka automaattisesti selvittää mitä tuotteita yritys valmistaa ja keräilee näistä kaiken niihin liittyvän tiedon? Ei varmasti. Toisin sanoen, tarvitaan ihmisiä muokkaamaan dataa informaatioksi, joka sitten syötetään tietojärjestelmään, joka toimii tuotetiedon master-järjestelmänä.

Tilanne ei muutu juuri mitenkään kun tuotetieto vaihdetaan roolitiedoksi. Edelleenkään softa ei sitä automaattisesti muodosta, vaan roolitiedon hallintahankkeeseen tarvitaan mukaan osaavia ihmisiä, jotka tutkimalla organisaatiota ja tallennettua tietoa selvittävät, mitä rooleja firmassa oikeasti on ja miten nämä parhaiten organisoidaan rooleiksi.

Toinen, jopa ehkä vahvempi argumentti sen puolesta, miksi roolienhallinta tulisi tehdä ennemmin tiedonhallintahankkeena on, että roolit muuttuvat organisaation muuttuessa ja niiden luonti, muutos ja poisto tulisi tehdä osana jotain ei-teknistä (esim. HR) prosessia ennemmin kuin IT-osaston toimesta. Loogisella tasolla tiedonhallinta on lähempänä business arkkitehtuuria kuin IT-arkkitehtuuria ja prosessien mallinnus on osa business arkkitehtuuria eikä niinkään IT-työ. Varsinaiset vastuut prosessien ja informaation mallintamisesta toki vaihtelevat yrityksittäin, joten tätä on vaikeampi perustella. Tärkeää kuitenkin on, että oikean alan osaajat tekevät työn ja prosessien pyörittämisen vastuu luovutetaan sinne, missä se parhaiten pystytään hoitamaan.

Loppuyhteenvetona: Roolitieto, eli mitä kenenkin on tarkoitus tehdä firmassa ja kuka kantaa vastuun, on minusta selvästi organisaation master dataa. Tästä syystä roolienhallintahankkeita, jotka usein ovat osana IAM-hanketta, tulisi suunnitella, johtaa ja toteuttaa tiedonhallintahankkeina. Kun roolitieto on muodostettu ja hallittu oikein organisaatiossa, IAM-hankkeessa on suhteellisen helppo muodostaa näistä pääsynvalvonnan kannalta merkityksellisiä järjestelmärooleja, jotka sitten edelleen myöntävät oikeuksia eri tietojärjestelmiin.

Seuraavassa kirjoituksessa ajattelin pureutua tarkemmin siihen, miten roolitiedon mallinnus sitten oikeastaan pitää sisällään. Jatketaan harjoituksia pian!

Olemme uudistuneet sekä sisäisesti että ulkoisesti:

1.6.2010 alkaen olemme entistä monipuolisempi tietoturvatalo.

Uudistuksemme liittyy 1.6.2010 voimaan tulleeseen yrityskauppaan, jonka seurauksena tietoturvatalo Optisec Oy siirtyi osaksi Trusteq Oy:tä. Yrityskaupan tavoitteena on tarjota entistä parempaa ja monipuolisempaa osaamista nykyisille ja tuleville asiakkaille.

Optisec Oy jatkaa toimintaansa Trusteq Consulting -nimen alla, tarjoten organisaatioille korkeatasoista asiantuntijaosaamista tietoturvaan ja tietoliikenteeseen liittyvissä hankkeissa ja projekteissa: hankejohto, projektijohto, riskienhallinta, -arkkitehtuurisuunnittelu ja konsultointi

Trusteq Solutions on keskittynyt erityisesti pääsyn- ja käyttäjätiedon hallintaan sekä web-tietoturvaan. Se tarjoaa koulutusta, konsultointi, teknistä tukea sekä valmisohjelmistoja. Palvelutarjontaamme pääset tutustumaan helpoiten Palvelut -osion kautta.

Lisätietoja palveluistamme saat tarvittaessa myös myynnistämme. Ota siis rohkeasti yhteyttä! Asiantuntijamme vastaavat mielellään kaikkiin  sinua askarruttaviin kysymyksiin ja auttavat sopivan ratkaisun löytämisessä.

Ethän unohda Blogiamme. Viimeisimmät uutiset ja arviot tietoturva-alan ratkaisuista, tuotteista, palveluista ja tapahtumista päivitetään juuri sinne.

Mitä tehdä tuotteella, joka tuntuu liian monipuoliselta? Microsoftin Unified Access Gatewayn ominaisuusskaala on häkellyttävän laaja. Käyttötarkoituksissa tuntuu olevan rajaton määrä vaihtoehtoja, eikä roolinjako ole yhtä selkeä kuin monessa kilpailijan tuotteessa. Extranet käytössä UAG:lle voidaan ajatella kaksi selkeästi erilistä käyttötapausta. Vaikka jako ei ole missään nimessä näin mustavalkoinen, on ajatusmallin helpottamiseksi syytä yksinkertaistaa molemmat vaihtoehdot.

Ensimmäinen käyttötapaus on extranet-sovelluksen julkaiseminen suoraan UAG:n läpi. Suoralla julkaisulla voidaan hyödyntää UAG:n laajoja tietoturvaominaisuuksia, ja mahdollistaa monipuolisemmat autentikointimallit. Käyttötapauksen hyötynä on kevyet asennus- ja kustoimointivaatimukset. UAG näkyy loppukäyttäjälle mahdollisesti lomakeautentikointina tai haluttaessa se voidaan piilottaa täysin. Julkaistaessa esimerkiksi sharepoint, voidaan hyötyä suoraan laajasta tuesta ja sharepoint-pakettien natiivikäsittelystä (http://technet.microsoft.com/en-us/library/dd857299.aspx). Vahvalle pohjalle rakentaminen mahdollistaa käytön laajentamisen helposti myöhemmässä vaiheessa.

Toisena käyttötapauksena voidaan eritellä UAG:n käyttö portaalina extranet-palveluihin. Tämä mahdollistaa useiden palveluiden julkaisemisen yhdestä näkymästä. Palveluiden keskittäminen ja julkaiseminen ei vielä muodosta merkittävää uutta innovaatiota, mutta mahdollisuudet palvelun hallintaan ja mukauttamiseen ovat huimat. Portaalin muokkaamiseen on käytössä enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin ja merkittäviä osia SharePoint toiminnallisuudesta voidaan toteuttaa UAG:n portaalissa. Tämä mahdollistaa luovien ja kiinnostavien portaalien kehittämisen, jossa voidaan hyödyntää aplikaatiokohtaiset autentikointi-/tietoturvavaatimukset. UAG:n vahvuus onkin nimenomaan liiallinen monipuollisuus. Tämä asettaa projektin suunnittelussa haasteen asioiden tuottamisen oikeassa kohtaa hierarkiaa. Merkittävät vaatimukset monimutkaisista landin page -kombinaatioista voidaankin toteuttaa UAG:n sisällä, joka on tietoturvan kannalta merkittävä kehitysaskel. Sanomattakin lienee selvää että loppukäyttä arvostaa työtä, joka on portaalin kehittämiseen käytetty. Perinteisen tylstän portaalinäkymän sijaan saadaan saumaton käyttökokemus koko extranetin laajuudelta.

Entä ne muut UAG:n ominaisuudet? Direct Access? No se onkin sitten toinen tarina, johon liittyy olennaisesti sama kiusallinen liiallinen monipuolisuus. Sisäverkon käyttäjien päästäminen yrityksien resursseihin eroaa merkittävästi extranet vaateista. Tämän takia onkin suositeltavaa miettiä onko järkevämpää ajatella extranet käytössä UAG kokonaan itsenäisenä kokonaisuutena.

Ei muuta kuin Dream BIG with UAG

”ICT 2010 / Internet Expo -messut olivat yleisömenestys” uutisoi Tietoviikko eilen verkkosivuillaan.  Näinköhän?

Vierailin messuilla kumpanakin tapahtumapäivänä 13.-14.4.2010, ja myönnettäköön, että väkeä oli paikalla kiitettävästi.  Tapahtuman mediaseksikkäät teemat aina sosiaalisesta mediasta pilvipalveluihin olivat olivat vetäneet kansan messukeskukseen. Siitäkin huolimatta että aiheena ne alkavat olla jo läpikoluttuja. Facebookia,  hakukonemarkkinointia, Cloudia ja virtualisointia on käsitelty kuluneen vuoden aikana lähestulkoon kaikissa mahdollisissa medioissa, seminaareissa ja tapahtumissa, joten on vaikea löytää niistä enää mitään uutta ja jännittävää. Eikä sellaista messuilla löytynytkään.

ICT-alan ammatilaisille messuilla ei mielestäni ollut paljoa uutta tarjottavaa, mutta suurelle yleisölle tapahtuma toimi toki mukavana tapana paeta työpöydän äärestä ihmisten pariin. Harmi vain että suuri osa seminaarivieraista, etenkin Internet Expo –tapahtumssa, joutuivat seuraamaan luentoja ja paneelikeskusteluja seisaaltaan tai lattialta käsin, koska istumapaikkoja oli varattu vain muutamalle kymmenelle. Ehkäpä tässä on kehityksen paikka seuraavia messuja ajatellen.

Tietoturvan, erityisesti identiteetin ja pääsynhallinnan osalta näkyvyys messuilla oli pieni.  Kaikki tärkeimmät IAM-asiantuntijatalot Accenturesta Secproofiin ja Fujitsusta Nixuun loistivat poissaolollaan.  Kyllä, myös Trusteq. Lieneekö syynä ollut juuri tapahtuman yleisluontoisuus, sillä ottaen huomioon viimeaikaiset tietoturvamurrot esim.  Suomi24 –palveluun, olisi aihe ollut enemmän kuin ajankohtainen. Toisaalta toimivan identiteetin ja pääsynhallinnan sekä Web –tietoturvan pohtiminen ei kuulu kuluttajan tai työntekijän harteille, vaan yritysjohdon, ennen kaikkea HR:n ja tietohallinnon vastuulle. Ja tätä porukkaa varten on olemassa ihan omat messut.

Listätietoa IAM-alan tapahtumista löydät mm. Tapahtumat –sivuiltamme.

Uskottava se on. Kasvu on lääke kansantalouden velkakurjuuden parantamiseksi. Ja miksemme uskoisi. Nyt kun ammattiyhdistysliikkeen korkeimmat dirikatkin myöntävät olevansa samaa mieltä Björn Wahlroosin kanssa asiasta. Nallen kanssa on kyllä turvallista olla samaa mieltä – ainakin sen luontoisissa asioissa, joista hänellä on vakuuttavat näytöt. Tosin hän on heittänyt taas vähän muitakin tyylilleen uskollisia heittoja viimeaikoina. Hyvä että syntyy keskustelua.

Suomen kasvun veturia on nyt postNokia aikana etsitty kissojen ja koirien kanssa. Perusteollisuudella ei oikein taideta nostetta enää aikaansaada. Jossain vaiheessa biolääketieteen tuli pelastaa Suomi, sitten taas palvelusektorin ja nyt energia- ja ympäristöteknologian. Yhtä kaikki, tomialalla ei kai niin väliä, kunhan homma perustuu osaamiseen. Kännykänkuoria maalamalla emme ole enää pitkään aikaan pärjänneet itämaisille ystävillemme. Onneksi Ohjelmistoyrittäjät ovat ryhdikkäästi lähteneet suomalaisten ohjelmistoalan kasvuyritysten äänitorveksi. Vaikuttamista tarvitaan.

Meidän IAM-toimialamme kasvu näyttäisi varsin tasaiselta. Intialaiset kolleegamme ovat tehneet napakan yhteenvedon Gartnerin tuoreesta markkinakatsauksesta. Sen mukaan IAM-markkina tulee tänä vuonna kasvamaan 8% maailman laajuisesti. Itse uskon Euroopassa ja etenkin pohjoismaissa paljon kovempiin lukuihin. Jenkkien kasvupyrähdys oli jo vuosi pari sitten Enronien ja SOXien seurauksena. Meillä aletaan vasta nyt näkemään liiketoiminnalliset vaatimukset käyttäjähallinnalle. Näistä etunenässä säädösten mukaisuus, auditoitavuus ja toiminnan tehostaminen ovat selkeitä tietoturvaan ja jatkuvuuteen liittyviä liiketoimintahyötyjä.

Trusteq kasvoi viime vuonna 51%. Teimme sen vielä erittäin kannattavasti. Olimme Talouselämän Menestyjät listalla Suomen 10. paras tietojenkäsittelypalveluyritys viidellä tähdellä (*****). Sen lisäksi melkein tuplasimme henkilökuntamme.

Meillä kasvu merkitsee liikettä. Aika usein se on myös synonyymi muutokselle, jonka hallitseminen on aina haastavaa. Kasvun tekijöille eli henkilökunnallemme se tuo mahdollisuuksia kehittyä, ottaa vastaan uusia haasteita ja vastuuta, saada lisää ammatillista pätevyyttä ja joskus myös urakehitystä uuden tyyppisiin tehtäviin. Eli sitä todellista PÄÄomaa. Ilman kasvua tämä ei olisi mahdollista. Ja rohkeutta.

Näitä rohkeita miehiä ja naisia on taas haussa trusteq.kasvaa.fi.

Jos systeemityön johtamisesta kirjoitetut kirjat laitettaisiin pinoon, arvelen, että siihen törmäilisivät useimmat matkustajajetit. Jos tähän pinoon lisättäisiin ne kirjat, missä johtamisesta siirrytään laajempaan liiketoiminnalliseen kontekstiin ja systeemityön tuotoksena syntyvien järjestelmien arvon maksimoimiseen, pystyisi tätä pinoa kiiveten viemään kaljat kansainvälisen avaruusaseman lauantai-iltaa piristämään.

Vaikka esitetty vertaus ei pitäisikään sataprosenttisesti paikkaansa, kaikki jotka ovat olleet mukana käynnistämässä ja muotoilemassa keskivertoa suurempia IT-hankkeita voivat varmasti allekirjoittaa havainnon siitä, että organisaation rakenteen ja organisaatiossa työskentelevien ihmisten välisen dynamiikan ymmärtäminen on yksi hankkeen tärkeimpiä menestystekijöitä. Ihmisiä ei vaan voi sokeasti laittaa lokeroihin ja toivoa, että homma toimii. Muita tällaisia menestystekijöitä ovat luonnollisesti budjetin, kalenteriajan ja työn oikean rajauksen realistinen suhde ja johdon sitoutuminen hankkeeseen. Kirjoitetun tiedon määrä siitä, miten näiden ja muiden vastaavien muuttujien paineessa synnytetään hanke, joka onnistuu, on valtava.

En millään muotoa väheksy kirjatietoa ja jokaisella pitää olla perusymmärrys koulutuksen kautta työhönsä, mutta väitän, että meissä kaikissa on sisäänrakennettuna muutamia ominaisuuksia, joita emme saisi koulutuksemme ja kokemuksemme myötä unohtaa. Kun opiskelemme joko työn tai koulutuksen kautta jotain asiaa, vaikkapa projektin suunnittelua, käy usein niin, että näitä viimeisimpänä opittuja asioita aletaan preferoimaan toimintamalleina vain siksi, että ne ovat uusimpina ja tuoreimpina aivoissamme.

Kykyjä, joita olemme monesti saaneet jo lapsena hiekkalaatikolla usein väheksytään, sillä niitä ei voi kirjoittaa kovin eksaktisti CV:hen ja toisaalta monet C-luokan julkkikset ovat tehokkaasti mustamaalanneet näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi eduskuntaan pyritään pitkästyttävän usein peruskoulun jälkeen (pahimmassa tapauksessa reality-tv:ssä) hankitulla “tunneälyllä, positiivisuudella ja ihmisläheisyydellä”.

Hienoimmat menestystarinat mitä olen asiakasorganisaatioissa nähnyt, on rakennettu yhdistämällä määrätietoisesti oikeaan tiimiin, oikeissa ihmisissä ja oikeassa suhteessa rooliin nähden, sekä näitä pehmeitä kykyjä, että toisaalta kovan luokan substanssiosaamista. Niinikään poikkeuksetta ison hankkeen osatavoitteiden saavuttamiseen ei riitä vain kommunikaation tai esimerkiksi tekniikan painottaminen.

Kirjapinon korkeus on oire tästä. Ihmismielen ja motivaation monimutkaisuutta yritetään sovittaa johonkin tiedetyillä muuttujilla ennustettavasti käyttäytyvään kehykseen, joka voidaan yksinkertaistaa lukijalle niin, että lukija kokee oppineensa jotain. Toisaalta taas koulutusinvestointi ei kanna oikeasti hedelmää sen jälkeen kun kirja on luettu tai kurssi käyty, vaan hyöty syntyy vasta siinä vaiheessa kun opittua päästään rauhassa soveltamaan oikeassa hankkeessa, ja tällä aikavälillä tieto jäsentyy ja osittain unohtuu ihmisen päässä. Tämä vaikuttaa siihen mitä valintoja jokapäiväisessä työssä preferoidaan.

Kaikki IAM-alueen ohjelmistotuotteet esimerkiksi toimivat aina jonkin kehysajatuksen mukaan. Jos tuotetta käytetään tätä ajatusta vastaan, tästä seuraa perustavaa laatua olevaa tehottomuutta. Tuotteet itsessään pyritään kouluttamaan niin, että niiden käyttäjät seuraisivat työssään tuotteen ajattelumallia. Tätä kuitenkaan harvoin sanotaan koulutuksessa ääneen, ja tämä johtaa siihen, että koulutetut asiantuntijat soveltavat tietämättään tuotteen toimintamallia IAM-hankkessaan ja levittävät sitä ympärilleen ainoana totuutena. Tämä malli on harvoin, jos koskaan, yksi yhteen sen kanssa, miten IAM-hankkeen ympärillä toimiva organisaatio toimii ja tuottaa tietoa. Jonkun täytyy siis muuttua, jotta tehottomuudelta vältytään ja homma saadaan pakettiin.

Organisaation toimintamallia pystytään muuttamaan, kunhan tämä muutos ymmärretään ja sitä osataan johtaa. Ymmärrys yksittäisen organisaation toiminnasta on puolestaan tyypillisesti jotain sellaista mitä opitaan etupäässä hiekkalaatikolla hankituilla pehmeillä kyvyillä ja pitämällä silmät ja korvat auki. On harvoin niin, että se henkilö, joka tuntee IAM-tuotteen ja sen ajattelumallin, on se henkilö joka on kovin kiinnostunut johtamaan organisaatiomuutosta (muuten kuin ehkä teknisestä näkökulmasta). Tämä varsin triviaali havainto selittää hyvin usein sen miksi IAM-hankkeissa monesti aletaan joko kustomoimaan identiteetinhallintatuotetta vastaamaan organisaatiota tavalla joka luo tehottomuutta tai vaihtoehtoisesti ei vaan yksinkertaisesti päästä mihinkään.

IAM-hanke on organisaation toiminnan muutos, etenkin jos identiteetinhallinta ja pääsynvalvonta ei ole ollut aikaisemmin kovin kypsällä tasolla. Tällä blogikirjoituksella haluaisin vaan muistuttaa, että sitä pitää johtaa sellaisena.

Aina silloin tällöin julkaistaan lehdistössä tietoja tietomurron kohteeksi joutuneista tietojärjestelmistä. Niissä kuitenkaan harvoin kerrotaan juuri mitään tietomurron anatomiasta, hyökkäysten estämisestä tai havainnoinnista. Tietomurroista liikkuu paljon enemmän tai vähemmän hyviä arveluja ja mielipiteitä. Esimerkiksi verkon turvaamista pidetään yhtenä merkittävimmistä tietoturvan tekijöistä.

Verizonin Business Risk Team on julkaissut raportin vuonnna 2009 käsittelemistään tietomurroista  Tuossa tutkimuksessa käsitellään 90 tietomurron joukkoa. Tuossa joukossa yllättävän pieni osa hyökkäyksistä kohdistui verkkolaitteisiin (kytkimet, reitittimet jne) Esimerkiksi WLANiin kohdistunutta hyökkäistä käytettiin vain yhdessä raportoidussa tapauksessa.

Yli kolmannes hyökkäyksistä kohdistui käyttäjätietoihin, niiden varastamiseen ja väärinkäyttöön. Arvatenkin osa hyökkäyksistä tehtiin varastettujen tunnusten avulla. Hälyttävän suuri osa hyökkäyksistä tehtiin kuitenkin jaettujen tunnusten tai järjestelmien oletustunnusten avulla. Toinen esille noussut hyökkäyskeino oli huonosti toteutetut pääsynhallintalistat (ACL), jotka käytännössä antoivat vapaan pääsyn kaikille käyttäjille. Molemmat hyökkäystyypit olisi kuitenkin erittäin helppo estää hyvin suunnitellulla ja toteutetulla IAM politiikalla. Jos tietomurtoa varten tarvitsi saada haltuun tunnuksia, useimmiten käytetiin hyväksi sovellusten haavoittuvuuksia. Yksinkertaisemmillaan käytettiin SQL injektiota, jossa toivotaan, että kohdesovellus ei tarkista saamaansa syötettä riittävän hyvin.

No, mitä teki kohdeyritys tietomurron jälkeen? Raportin mukaan ei mitään, viikkoon tai kuukausiin. 75% tietomurroista nimittäin havaittiin vasta viikkojen tai kuukausien päästä tietomurron tapahtumisesta. Tietomurtoja ei edes havaittu yrityksessä, vaan 70% tietomurroista havaitiin yrityksen ulkopuolisten henkilöiden toimesta. 13% tapauksista havaittiin muiden työtehtävien ohessa ja ainoastaan 19% tietojärjestemien toiminnan heikkenemisen, auditoinnin tai lokien avulla. Onneksi tietomurtojen havainnointiin on parempiakin keinoja kuin luottaa satunnaisten ohikulkijoiden hyväsydämisyyteen.

Karkeasti ottaen kaikesta mitä tietojärjestelmissä tapahtuu jää (tai ainakin pitäisi jäädä) merkintä lokeihin. Juuri noiden lokimerkintöjen avulla Verizonin raportin 90 tapausta on tutkittu ja selvitetty. Useissa tapauksissa lokeihin jää merkkejä tulevasta tietomurrosta, kun rikollinen vasta valmistelee varsinaista hyökkäystä, tutustuu järjestelmään ja kerää tarvittavia tietoja.

Security Information and Event Management (SIEM) ratkaisu tarjoaa apua tietomurtojen sekä niiden valmistelujen havainnointiin. Ensimmäinen tehtävä on tietysti määritellä mitä on järjestelmän normaali käyttö sekä millainen käyttö on epäilyttävää tai virheellistä. SIEM ei tietenkään pysty yksinään ratkaisemaan koko ongelmaa. SIEM ratkaisun tulisi teitää millaisia käyttäjärooleja järjestelmässä on, kenellä on oikeus mihinkin rooliin ja mitä kyseisellä roolilla on oikeus tehdä. Parhaimmillaan SIEM ratkaisu saadaankin integroitua käyttäjätietojen- ja roolienhallintajärjestelmiin. Esimerkiksi sovelluskehittäjällä ja tietokantaadministraattorilla voi olla hyvinkin erilaiset oikeudet käsitellä tietokannan tietoja ja tämän tulisi heijastua SIEM järjestelmän sääntöihin.

Todellisessa maailmassa kaikki järjestelmät eivät integroidu toisiinsa, yrityksessä ei ole tehty roolipohjaista pääsyn hallintaa yms. Lokien automaattisella analysoinnilla voidaan tällaisissakin tapauksissa saada hyviä tuloksia. Tunnus saattaa ottaa yhteyttä oudosta IP osoitteesta ei tuettuihin portteihin, käy läpi järjestelmän hakemistoja ja asentaa haittaohjelmistoja. Tunnuksella saatetaan tallentaa huomattavia määriä tietoja ja tietoa siirretään käyttäen erikoisia portteja. Kun nämä tiedot saada kerättyä yhteen paikkaan ja tulkittua oikeiden sääntöjen mukaan tietomurron havainnointiin on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin raportin antamat luvut: 70% hyökkäyksistä havaitaan ulkopuolisten toimesta ja havainnot 75% tapauksissa viikojen tai kuukausien kuluttua. Parhaassa tapauksessa havaitaan jo tietomurron valmistelu ennen kuin arvokasta tietoa päätyy rikollisten käsiin.

Lainalupauksen saanti on tänä päivänä helppoa, mutta en olisi ikinä
uskonut sen olevan näin helppoa ja vielä toisen henkilön
identiteetillä.

Eräs ystäväni kilpailutti vaimonsa kanssa asuntolainoja pankkien
www-sivujen kautta. Nimeltä mainitsemattoman pankin kanssa neuvottelut
etenivät mallikkaasti sähköpostin välityksellä, pankki halusi
lisätietoina palkkakuitteja ja isännöitsijän todistuksen. Muutamassa
päivässä hoitui lainalupaus vielä erittäin kilpailukykyisellä
marginaalilla. Pankin mukaan laina oli nostettavissa, mutta ehtojen
neuvottelun vuoksi ystäväni päätti mennä tapaamaan lainaneuvojaa
henkilökohtaisesti.

Neuvottelut etenivät hyvin ja asioista päästiin yhteisymmärrykseen
alle puolessa tunnissa. Ystäväni ei ollut pankin asiakas, hänellä oli
ainoastaan yhteinen tili vaimonsa kanssa kyseisessä pankissa.
Pankkivirkailijan mukaan ystäväni pitäisi luonnollisesti siirtää
palkkatilinsä uuteen pankkiin.

Pankkivirkailija alkoi neuvotteluiden päätteeksi tarkistamaan ystäväni
tilejä. Virkailijan mukaan ystävälläni oli pankissa osakesijoituksia
ja muutama tili. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.

Lähemmin lainahakemusta tarkasteltaessa selvisi, että lainahakemus oli
tehty toisen samannimisen henkilön identiteetillä. Lainahakemuksessa
oli väärä sosiaaliturvatunnus, ammatti, tulot, osoite jne. Ainoastaan
hakijan nimi oli oikein ja kaikki muut tiedot olivat vääriä.
Todennäköisesti www-pohjainen lainahakemus- järjestelmä oli mäpännyt
käyttäjän väärälle identiteetille ja ylikirjoittanut kaikki oikeaan
hakemuksessa syötetyt tiedot. Pankki oli kuitenkin antanut
lainalupauksen henkilölle, arvioinut hänen luottokelpoisuutensa ja
maksukykynsä tarkistamatta hakijan oikeaa identiteettiä.

Tapahtumasta herää kysymys erilaisten sovellusten tietoturvasta ja
identiteetin hallinnan tasosta. Pitäisiköhän pankkien järjestelmissä
tunnistaa käyttäjät sosiaaliturvatunnuksen perusteella? Miten huonosti
käyttäjien identiteettiä käsitellään sovelluksissa, jotka ovat
vähemmän kriittisiä?

Markkinoiden kuumin muoti-ilmiö tällä hetkellä on pilvipalvelut.  Käsite pilvipalvelu tarkoittaa yrityksille verkossa tarjottavaa, yleensä selaimella käytettävää ohjelmaa tai sovellusta, joka tuotetaan palveluna yhdestä paikasta monen tahon käyttöön. Verkossa käytettävä palvelu luo omat haasteensa yrityksille tietoturvallisuuden kannalta jotka tulee ottaa huomioon palvelun käyttöönotossa.

Tämän on huomannut myös Websense,  joka on tuonut perinteisten Appliance-ratkaisujen rinnalle SaaS (Security-as- a-Service) –ratkaisut . Websensen pilvistäkkiin kuuluu tällä hetkellä Hosted Web Security sekä Hosted Email Security, jotka tarvittaessa integroituvat keskenään. Myöhemmin tänä vuonna Websense tuo SaaS-alustalleen ennennäkemättömiä uudistuksia, joista ei tässä vaiheessa voi valitettavasti vielä puhua. Toimikoon tämä siis teaserina, allekirjoittanut lupaa palata aiheeseen myöhemmin tänä keväänä. Stay tuned!

Miten kilpailija on saanut selville liikesalaisuuden? Miksi näin oikein on tapahtunut? Olisiko tämä voitu estää? Miten tieto on joutunut kilpailijan haltuun?

Edellä on muutamia kysymyksiä, jotka varmasti tulevat mieleen kun käy ilmi, että jotain tärkeää tai vähemmän tärkeää, mutta luottamuksellista tietoa on joutunut vieraisiin käsiin. Ulkopuolelta tulevia uhkia on helppo torjua. Palomuurit, virustorjunta, erilaiset verkkoliikennettä analysoivat ohjelmistot ja laitteet auttavat pitkälle torjumaan ulkopäinä tulevia uhkia. Lisäksi ulkopuolelle näkyvät palvelimet on helppo rajata ja valvoa mitä tietoa niissä on. Ovella seisova vartija, kulunvalvonta ja kamerat suojaavat ulkoa tulevilta fyysisiltä uhilta. Edellä mainitut asiat ovat osa tietoturvaa. Usein kuitenkin unohdetaan jotain oleellista; ohjelmistoihin ja laitteisiin on helppo investoida lisää ja luoda sitä kautta turvallisuuden tuntua, mutta monesti teknologian ja termien sekaan unohdetaan tietoturvan tärkein osa.

Päivittäin saamme lukea, kuinka miljoonia luottokorttien numeroita on varastettu, tai miten on saatu haltuun tietoja salaisista ohjuksista. Yrityksen työntekijä on tärkein tietoturvan osa ja samalla sen heikoin lenkki. Miksi kilpailijan kannattaisia yrittää edes murtautua kaliiden palomuurien läpi, jos tieto on saatavilla helpomminkin. Yksinkertaisimmillaan puhelinsoitto sopivalle henkilölle riittää, hyvällä tuurilla keskus ohjaa suoraan oikealle henkilölle ja tiedon voi saada kysymällä tai henkilön nimi on löytynyt yrityksen internet sivuilta. Käyttäjäntunnistuksen parissa työskennellessäni myös minulle on lähetetty ongelmatilateissa sähköpostilla käyttäjätunnuksia ja salasanoja yhdellä sähköpostilla jopa minun niitä pyytämättä. Enkä siis ole ollut kyseisten henkilöiden kanssa missään tekemisissä aikaisemmin. Ulkopuolinenkin voi tärkempia tietoja voi hankkia kysymällä käyttäjän salasanan tai vaikka huijaamalla henkilö lähettämään tiedot. Pienemmissäkään yrityksissä kaikki työntekijät eivät tunne toisiaan. Salasanojen huijaaminen onnistuu todistettavasti jopa tietoturvan ammattilaisilta kongressin aikana johon he osallistuivat suklaapatukkaa vasten. He ovat henkilöitä jotka ovat valveentuneita ja joiden pitäisi tuntea nämä asiat. Normaalilta käyttäjältä tämä siis todennäköisesti onnistuu vielä helpommin. Normaali käyttäjä voi myös vahingossa lähettää tietoja ulkopuolelle tai väärille henkilöille. Tai epähuomiossa julkaista jotain tietoa jossain. Mahdollisesti hän voi säilyttää tietoa kotikoneellaan ja tietämättömyyttään myydä sen kaikkine luottamuksellisine tietoineen eteenpäin. Myös IT-henkilöstö voi epähuomiossa jättää kovalevyjä tyhjentämättä koneista, jotka ovat menossa kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Tämä ei koske ainoastaan isoja yrityksiä vaan myös pienempiä. Isolle yritykselle yhden dokumentin hukkaaminen ei välttämättä ole kohtalokasta, mutta pienelle patentoitavan keksinnön piirustusten joutuminen kilpailijalle voi muodostua kohtalokkaaksi koko yrityksen tulevaisuutta ajatellen.

Tilannetta voidaan parantaa hankkimalla ohjelmistoja, jotka esimerkiksi estävät dokumenttien siirtämisen palvelimelta muistikortille tai liittämästä sitä sähköpostiin. Nämä eivät kuitenkaan itsessään ratkaise ongelmaa. Dokumentin tuottajan on osattava määritellä riittävä suojaustaso dokumentin sisältämän tiedon perusteella. Hänen on osattava käyttää ohjelmistoa oikeen ja käyttäjien oikeudet on oltava määriteltynä. Tällaiset ohjelmat on tarkoitettu ennemmin suojaamaan vahingoilta ja käyttäjän virheiltä, kuin estämään pahantahtoisen käyttäjän toimia (toki ne hankaloittavat sitä). SIEM -teknologialla voidaan tunnistaa hyökkäyksiä ja tietovuotoja. Jopa estää niitä, jos järjestelmä huomaa ongelman ajoissa ainakin uhkan tullessa ulkoa päin. Dokumentin sisällän voi esimerkiksi edelleen lukea puhelimessa toiselle, sitä ei voi estää toistaiseksi millään ohjelmalla. Tai jos loppukäyttäjä haluaa julkistaa sen kaikille Facebook:ssa, sen estäminen on hankalaa.

Tietoturva alkaa siis käyttäjästä ja käyttäjän toimia ohjaa yrityksen tietoturvapolitiikka. Ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan ja tietovuotojen havaitsemista vasten paras apu tulee tekniikasta.