Tietojärjestelmiä vastaan on hyökätty vuosikymmenien saatossa monin eri tavoin. Viruksia, matoja, troijalaisia, brute force, root kitit – ihan noin alkuun pääsemiseksi. Suojaksi on pystytetty palomuureja, antimalware-tuotteita, parannettu ympäristön päivittämistä sekä hardenointiakin on tehty, ja nyt uhkakartalla pyörii Advanced Persistent Threat aka APT. Viime aikoina useassa bloki-kirjoituksissa (1,2,3)on painittu eri hyökkäyksien kanssa ja siitä, ovatko ne olleet oikeita APT-hyökkäyksiä.
Pikainen kertaus APT:hen löytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Advanced_persistent_threat
Suojaus vuodelta miekka ja kivi
Jos ympäristön tietoturva luottaa siihen vanhaan tilan pitävään palomuuriin, josta on ulos sallittu vähintään DNS- ja http/s-protokollat ja koneilla pyörii perinteiset antivirussoftat, uhan ei tarvitse olla erikoisen edistynyt ollakseen tuon ympäristön APT.
Toisaalla voi olla tehty puolustusta syvyydessä, viimeisimmät antimalware-systeemit, valvonnat, päivitykset ja kovennukset sekä kuuminta hottia oleva APT, joka käyttää kaikkia kikkoja toimiakseen ja pysyäkseen toimivana. Sekin on APT tuolle ympäristölle.
Haitake identiteettivarkaana
Haitakkeilla on oma elinkaarensa:
- Pääse sisään
- Tee itsestäsi pysyvä
- Soita kotiin ohjeita varten
- Lähetä varastettu data kotiin tai hyödynnä ympäristön resursseja muuten
Haitakkeet käyttävät jotain sen hetken tietoturva-aukkoa päästäkseen sisään ympäristöön. Tulevaisuudessa sisälle päästyään ne sulautuvat “lailliseksi” osaksi ympäristöä.
Haitake voi luoda itselleen tunnuksen AD:hen tai muuhun master-hakemistoon. AD:ta ja paikallisia ryhmiä hyödyntäen, haitake saa lähes pääkäyttäjätasoiset oikeudet ympäristöönsä lisäämällä itsensä eri ryhmiin. Nämä eri ryhmät eivät yksittäisinä ole erityisen arvokkaita mutta yhdessä niillä saa huomattavat oikeudet.
Pääkäyttäjätasoisuus voi merkitä myös, että tunnus tekeytyy joksikin toiseksi ja käyttää ympäristön oikeiden pääkäyttäjien tai avainhenkilön identiteettiä omiin tarkoituksiinsa, eli impersonoituu.
Lokeissa ympäristön oikea henkilö näyttää tekevän normaaleja asioita, kuten lukee viikon päästä julkaistavaa pörssitiedotetta…
Takaovesta takaisin juhliin
Siltä varalta että haitake-tili huomataan, se luo takaoven ympäristöön muuttamalla vaikkapa jonkin websivun koodia, tehden sinne “koodausvirheen”. Koodausvirhe mahdollistaa verkkopalvelimen haltuunoton ilman uutta 0-päivähyökkäystä. Monessakaan ympäristössä ei valvota webpalvelimien sivujen lähdekoodia tuotannossa, varsinkin, jos muutos tehdään valmisohjelman koodiin. On sanomattakin selvää, että AV-tuotteet eivät katselmoi verkkosivun koodia.
Data lähetetään ulos salasanasuojattuna dokumenttina, kuvana, kryptattuna, ftp:llä tai selaimella.
Nyt joku älähtää, että moinen on kiellettyä tai ainakin valvottua toimistoverkossa.
CxO:t, asiantuntijat sekä pääkäyttäjät tuppaavat kantamaan koneensa kotiin, jossa tuskin valvotaan liikennettä tuolla tasolla, työaseman turvavälineet on tässä kohtaa jo sokeutettu, joten taustalla oleva selain puhaltanee lastia johonkin uuteen, kaukaiseen kotiin viimeistään silloin.
Yllä olevalla esimerkillä on tarkoitus kuvata sitä, että muokkaamalla ympäristöä “normaalisti”, joskin pahantahtoisella tavalla, päästää ohi nykyisistä puolustuksista.
Asetusten, muutosten ja muutostapahtumatietojen monitorointi ja ymmärtäminen tulee nousemaan arvoon tässä vaiheessa.
1.0 on passé
Nyt alkaa olla viimeinen aika siirtää antiikkinen, tilan pitävä, perus palomuuri joko eläkkeelle tai laittaa sen hyväksi kaveriksi web2.0-verkon tietoturvaa ymmärtävä ratkaisu. Pikavoittoja saat toteuttamalla ainakin Quick Winit 20 Critical Security Controls – Version 3.0 dokumentista
http://www.sans.org/critical-security-controls/guidelines.php
Jussi Perälämpi on Trusteqin Security Practice Lead, jolla on yli kymmenen vuoden kokemus mm. tietoturva-arkkitehtuurista, hardenoinnista ja tietoturva-automaatiosta.
Seuraa Jussia Twitterissä: @JussiPeralampi